Broadway
Speed-the-Plow sai ensi-iltansa Broadwaylla Royale -teatterissa Lincoln Center Theaterin tuotannossa . Esitykset alkoivat 3. toukokuuta 1988 ja päättyivät 31. joulukuuta 1988 279 esityksen jälkeen. Näyttelijöinä olivat Joe Mantegna (Gould), Ron Silver (Fox) ja Madonna (Karen). Poptähden roolitus hänen Broadway-debyytissään herätti huomiota ja teki siitä megahitin. Näytelmä oli ehdolla Tony-palkinnon saajaksi parhaasta näytelmästä ja parhaasta ohjauksesta (Gregory Mosher). Silver voitti Tony-palkinnon parhaasta miespääosasta (näytelmä).
Speed-the-Plow on David Mametin vuonna 1988 kirjoittama näytelmä, joka on satiirinen analyysi amerikkalaisesta elokuvabisneksestä. Kuten teoksessa The Producer's Perspective todetaan, "tämä on teema , jota Mamet palasi käsittelemään myöhemmissä elokuvissaan Wag the Dog (1997) ja State and Main (2000)". Kuten The Producer's Perspective -lehdessä lainataan,Newsweekin Jack Kroll kuvaili Speed-the-Plow'ta "yhdeksikansakuntamme moraalisen epilepsian kielen mestarin sävelrunoksi ".
Näytelmän konteksti on William Makepeace Thackerayn romaanista Pendennis peräisin oleva epigrafi (jota ei lausuta esityksessä) , joka on kansitekstissä: Se alkaa: "Kumpi on järkevin ja tekee velvollisuutensa parhaiten: se, joka seisoo etäällä elämän kamppailusta ja pohtii sitä rauhallisesti, vai se, joka laskeutuu maahan ja osallistuu taisteluun?
Entertainment Tonight's coverage of Madonna's broadway play "Speed The Plow" in 1988
Ensimmäinen näytös
Näytelmä alkaa Hollywood-tuottaja Bobby Gouldin toimistossa. Gouldin pitkäaikainen työtoveri Charlie Fox on saapunut mukanaan tärkeitä uutisia: elokuvatähti Doug Brown on kiinnostunut tekemään elokuvan, jonka Fox lähetti hänelle jonkin aikaa sitten. Gould kertoo Foxille kirjasta, jota häntä on pyydetty "lukemaan kohteliaasti", mikä tarkoittaa, ettei sitä vakavasti harkita elokuvan tekemiseksi. Gouldin sihteeri Karen saapuu kahvikupin kanssa, ja kaksi miestä keskustelee hänen kanssaan elokuvabisneksestä.
Karenin lähdettyä Fox kiusoittelee Gouldia, että tämä yrittää vietellä Karenin. Gouldin mielestä Karen ei ole "hömpö" eikä kunnianhimoinen tyttö, joka yrittää nukkumalla nousta Hollywoodin hierarkiaan, joten Gouldin olisi vaikea päästä tämän kanssa sänkyyn. Gould uskoo pystyvänsä siihen, ja kaksikko tekee viidensadan dollarin vedon. Fox lähtee ja tapaa pian Gouldin lounastapaamisessa.
Karen palaa keskustelemaan lounasvarauksesta. Gould kertoo hänelle kirjasta, jonka hän on antanut "kohteliaisuuslukemistoksi". Hän tarjoaa Karenille mahdollisuuden osallistua prosessiin lukemalla kirjan ja kertomalla mielipiteensä siitä hänelle samana iltana hänen kotonaan.
Toinen näytös
Sinä iltana Gouldin asunnossa Karen antaa ylistävän raportin kirjasta ja sanoo haluavansa työskennellä elokuvasovituksen parissa. Gould sanoo, että vaikka kirja olisi hyvä, siitä ei tule menestyvää Hollywood-elokuvaa. Karen nuhtelee häntä Hollywood-kaavan jatkamisesta luovan riskin ottamisen sijaan. Karen sanoo tietävänsä Gouldin kutsuneen hänet luokseen nukkumaan ja alkaa vietellä häntä viemään hänet sänkyyn ja ehdottamaan kirjaa Doug Brown -elokuvan sijaan.
Kolmas näytös
Seuraavana aamuna Fox on takaisin Gouldin toimistossa innoissaan tulevasta tapaamisestaan Rossin kanssa. Gould yllättää Foxin uutisella, että sen sijaan hän aikoo mainostaa kirjaa ilman tätä. Gould sanoo tuntevansa kutsumusta "tehdä jotain oikein". Karen astuu sisään ja lopulta myöntää olleensa läheisessä suhteessa Gouldin kanssa edellisenä iltana. Gould ja Karen jatkavat yhdessä seisomista tiiminä, kunnes Fox saa Karenin myöntämään, ettei hän olisi maannut Gouldin kanssa, ellei tämä olisi suostunut antamaan vihreää valoa kirjaan perustuvalle elokuvalle. Tämän myötä Karenin kunnianhimoiset motiivit paljastuvat ja Gould voittaa vedon. Fox heittää hänet ulos studiolta ja valmistautuu mainostamaan Doug Brown -elokuvaa.
MTV Network. Report on Madonna's performance in the theatre in 1988 (Speed The Plow).
Speed The Plow audience audio recording 1988
Madonna - Speed The Plow Opening Night Report, 1988.
Näytelmä sai ensi-iltansa huomattavan mediahuomion kera . Akateeminen aikakauslehti Modern Drama kuvaili sitä "harvinaiseksi ilmiöksi" merkittävän amerikkalaisen näytelmäkirjailijan suoraviivaiselle näytelmälle, suurelta osin Madonnan roolin ansiosta. Madonnan "paljon julkisuutta saaneen" näyttämöroolin vuoksi joka ilta esityksen jälkeen joukko Madonnan faneja piiritti teatterin kulissien takaisia uloskäyntejä. Elokuvassa Hollywood on Stage (2013) Kimball King pohtii, onko yleisö paikalla "nähdäkseen Madonnan vai ollakseen mukana Mametin näytelmässä".
Madonnan roolitus johti Lincoln Theatren loppuunmyytyyn ja siirtymiseen suureen Broadway-teatteriin, mikä nosti koko tuotannon "uudelle tasolle". Vaikka Winship kommentoi: "Tuotannolla on halpa ulkoasu, joka on ristiriidassa useimpien Lincoln Center Theaterin tuotantojen kanssa", Madonnan esiintymisen kerrotaan auttaneen sen lipputuloja; näytelmä myi ennätysmäärän ennakkolippuja kuutena peräkkäisenä kuukautena, ylittäen miljoonan dollarin lipputulot. Madonnan jätettyä näytelmän näyttelijäkaartin lippujen kysyntä laski rajusti. Jälkikäteen ajateltuna Ron Silver väitti olevansa kiitollinen kaikesta hypestä, jonka Madonnan esiintyminen näytelmässä herätti. Ilman Madonnan nimeä lippujen myynti ei ehkä olisi ollut riittävän hyvää, jotta näytelmä olisi siirtynyt Broadway-teatteriin, eikä hän ehkä koskaan saisi Tony- palkintoa.
Sitä on sittemmin esitetty lukemattomia kertoja alueellisille ja kansallisille teatteriyleisöille maailmanlaajuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti